Mitä tänne kuuluu?

Ohops! 

Paljon on tapahtunut, mutta läppärin kaivaminen hyllyköstä on ollut postausten puutteesta päätellen aivan liian haasteellista. Ensimäinen harjoitteluviikko sairaalan pediatrisella/synnyttäneiden äitien osastolla on jo takana päin. Mähän aloitin harjoittelujakson mallikkaasti tutustumalla jo ensimäisen vuoron aikana sairaalan ensiapuun - tosin potilaan roolissa...

Paikallinen kanylointi check!

Aina muistutellaan tarkastelemaan hoitotyötä myös potilaan näkökulmasta, mua ei voi ainakaan syyttää omistautumisen puutteesta! :D Tämän episodin jälkeen pääsin olon ja tajunnantason normalisoitua muutaman tunnin tarkkailun jälkeen pois sairaalasta ja olen voinut täysin normaalisti nyt! Joten ei ole syytä huoleen. Monet naurut ollaan vaihtarikaverin Ninan kanssa saatu tästäkin onnettomuudesta. Ja ensiavun moniammattillinen tiimi tuli todettua hyvin tehokkaaksi ja näppäräksi. Taiwanilaisten lämminhenkisyys korostui tapahtuman myötä ja olen saanut viimeisen viikon aikana valtavasti yhteydenottoja, huolen ilmaisuja ja paranemistoivotuksia. Samaan aikaan nolottaa, mutta toisaalta ihmisten avoin välittäminen lämmittää mieltä.

Noin muuten täällä elämä soljuu kevyesti uomassaan. Vaikka kulttuurieroja on aivan valtavasti ja joka päivä saa hämmästyä erilaisuuksista, on tänne ollut helppo kotiutua ja sopeutua. Ihmiset ovat aivan ihania, hymyileväisiä ja valtavan kiinnostuneita meistä kummallisen näköisistä länkkäreistä. Ollaan Ninan kanssa molemmat häkeltyneet siitä kuinka mm. sairaalan lääkärit ja hoitajat kehuvat suoraan ulkonäköä, ihailevat hiusten- ja silmien väriä. Kyselevät ummet ja lammet Suomesta ja Euroopasta sekä meistä ylipäätään.

Taiwanilaiset ovat myös kovin ylpeitä omasta maastaan ja sen erikoisuuksista. Lähes joka päivä olen saanut maistettavaksi jotain uutta paikallista hedelmää, ruokaa, teetä tai jälkiruokaa. Ihmiset suosittelevat innokkaasti myös eri kohteita, missä Taiwanissa ollessa kannattaisi käydä ja avuliaasti opastavat hyvien ruokapaikkojen ja ostospaikkojen etsimisessä.

On täällä toki omat puutteensakin. Aseptiikka sairaalassa on kehnoa (välillä jopa niin hirveää, että tekisi mieli itkeä), välineet ja laitteet vanhoja, osastorakenne sekava ja hoitajilla liikaa aivan turhia aikaavieviä työtehtäviä. Myös potilaiden eriarvoisuus varallisuuden perusteella on ollut itselle aika suuri järkytys.

Meillä on ollut myös aika ruhtinaalisesti säätämistä vaihtojaksomme aikataulujen kanssa, taiwanilainen maalaisjärki tuntuu olevan aivan eri sorttia kuin se mihin me Suomessa ollaan totuttu, aika moni lause on kuluneiden päivien aikana alkanut sanoilla "Ei Suomessa vaan ikinä..." mutta pikkuhiljaa tuntuu, että ollaan saatu aikataulua rukattua siedettäväksi. Joskaan en uskalla vielä hengähtää helpotuksesta, koska ei sitä koskaan tiedä mikä taiwanilainen loogisuuden multihuipentuma seuraavan nurkan takana odottaa :D

Myös liikenne ansaitsee ihan oman kauhistelumainintansa. Täällä on oikeasti pelottavaa olla jalankulkija! Vaikka sinulla olisi vihreät valot ja olisit jo suojatien puolivälissä niin autot/skootterit eivät väistä sinua. Ihan oikeasti. Vaikka kävelisit jalkakäytävällä saat väistellä autoja ja skoottereita. Skoottereilla ei ole oikeastaan mitään sääntöjä (tai sitten niitä ei vain noudateta eivätkä myöskään liikennepoliisit tartu rikkeisiin) vaan niillä on ihan ok ajaa jalkakäytävällä, suojatiellä, muuta liikennettä vastaan, you name it. En enää yllättyisi vaikka joku tulisi hissiinkin skootterin kanssa. Täällä saa siis tosiaankin olla jalankulkijana ekstravarovainen, aivan koko ajan.

Näitä miinuspuolia lukuunottamatta Taipei ja Taiwan on ainakin tämän päivää vaille kahden viikon aikana hurmanneet täysin. Täällä on hyvä olla enkä malta odottaa, että pääsemme Ninan kanssa toteuttamaan vapaa-ajan reissusuunnitelmiamme ja  kun pääsen esittelemään tätä kaupunkia huhtikuun lopulla vierailulle tuleville vanhemmilleni! Jee!

Xinbeitoun kuuma lähde -kylpylä. Rentoutumis maximus!

Kamerankin muistikortti on pullollaan kuvia koneelle siirrettäviksi eli muutama kuvapostaus tuloillaan! Nyt kuitenkin joudun tyytymään näihin satunnaisiin kännykkäräpsyihin.

晚安 ! Wǎn ān ! from Taipei with love :)