Olipa kerran

Ensimäiset sanat... kuinka tämä onkaan niin jännittävää? Tulevaisuudessa uskon palaavani lukemaan tämän tekstin uudestaan ja uudestaan. Silloin saatan naureskella pelonsekaisin tuntein lähtöä odottavan,  kokemattoman ja ehkä hieman arankin tytön epäröivää tekstiä. Tämä on matkakertomukseni, raporttini ja päiväkirjani opiskelijavaihdosta Taipeihin, Taiwaniin. Tulevina kuukausina tulen tutustumaan taiwanilaiseen hoitotyöhön lasten ja myös vanhusten parissa paikallisessa sairaalassa. Lisäksi kohdekorkeakoulumme toivoo vertailua suomalaisen ja taiwanilaisen hoitotyön eroista. 

Tässä blogissa pääpaino pysyy kuitenkin sopeutumisen (tai ehkä oikeampi sana on selviytymisen ;D) kuvaamisessa täysin vieraassa ympäristössä, ajatuksia ja hetkiä arjesta toisella puolella maailmaa.

Innostunut tulivuorifanaatikko Etnalla, samantapaisia maisemia odotan ihailevani seuraavina kuukausina.

Auringonlasku Etnalla

Elokuisia kuvia Sisiliasta. Eihän nää nyt liity tähän hetkeen yhtään mitenkään, mutta koska mulla ei sattumalta ole kuvia vielä Taiwanista ja kuvattomat postaukset ovat ihan tylsiä, rumia ja hengettömiä, saavat nämä kelvata. 

Torstaina tähän aikaan yritän todennäköisesti saada hyvää asentoa lentokoneessa jossain Aasian yllä, silmät turvonneena itkusta ja aivot epätoivoisesti kiinankieltä tankaten. Tällä hetkellä oloni on epätodellinen, on vaikeaa edes kuvitella millaisia seuraavista kuukausistani tulee, ylipäätään millainen seuraavasta viikonlopustani tulee. Pelkään eniten, että vaihdosta tulee selviytymistarina ikävästä, etenkin omia lemmikkieläimiäni ajatellen, niiden kanssa kun skypettäminen ja viestittely ei tule onnistumaan. Mutta mitä sitä onkaan sanottu omalta mukavuusalueeltaan poistumisesta... Tää olkoon mulle nyt kasvun ja itsenäistymisen paikka, ja ennen kaikkea mahdollisuus itseni ylittämiseen. Oon mä jo oikeastaan tälläkin hetkellä pikkuriikkisen ylpeä itsestäni, en olisi koskaan uskonut uskaltavani, mutta hei mähän uskallan!

Pitäkää mulle peukkuja! :)